Minusta tuli opettaja, koska halusin muuttaa maailmaa
Kyllä, minulla oli todella idealistinen ajatus siitä, että rakennan omalla työlläni parempaa tulevaisuutta lapsille, perheille, koko yhteiskunnalle. Työkokemuksen myötä tästä tavoitteesta on varmasti se vaaleanpunaisin pilvireunus karissut pois, mutta ydin on edelleen jäljellä.
Olen opettaja, ja uskon hyvyyteen, rakkauteen, ja siihen, että suhtautumalla toisiimme kunnioittavasti voimme jättää maailmaan oman pienen kädenjälkemme.
Opettajan työuran alussa kohtasin kuitenkin valtavasti haasteita.
Ensinnäkin ihan kaikki oli uutta, ja vaikka opettajankoulutus on todella hyvä koulutusohjelma opetusharjoitteluineen, on opettajan työ niin vaativaa ja monitahoista, että suurin osa asioista opetellaan vasta työkokemuksen kautta.
Työuran alussa kuormittuminen on todella suurta, ja vaikka apuna olisi läheinen työkaveri tai mentori, on nuori opettaja joka päivä tekemisissä valtavan tunnemylläkän kanssa
Hän ei kohtaa päivittäin vain omia tunteitaan vaan sen lisäksi myös noin 25 oppilaan tunteet!
Jos opettaja on vieläpä vähän suurpiirteinen luonne (kuten minäkin olin), voi elää jatkuvasti sen kokemuksen kanssa, että en ole tarpeeksi, en saa tätä hommaa toimimaan, aina on liikaa työtä ja muistettavia asioita, mieli on kaaoksessa ja on vaikea tietää, mihin keskittyä tai mihin kannattaisi käyttää aikaa.
Eri oppiaineiden opeoppaat auttavat opetuksen sisällön suunnittelussa, mutta minä kaipasin myös sellaista opeopasta, joka kertoisi, miten tehdä se kaikki muu
Myöhemmin kun minusta tuli myös opettajankouluttaja, kohtasin jatkuvasti myös opettajaksi opiskelevien nuorten pohdintoja näistä samoista aiheista.
Ensin kirjoitin heille paperille tulostetun “Sannan vinkit nuorelle opettajalle”, josta opiskelijani olivat ikionnellisia. Myöhemmin monet minulle tuntemattomatkin uudet opettajat kyselivät sähköpostissa, voisivatko hekin saada saman “oppaan”, koska olivat kuulleet siitä opiskelukavereiltaan.
Tästä syntyi Opeopas, aluksi Instagram-tili, jossa jaoin käytännönläheisiä neuvoja vastavalmistuneille opettajille.
Sitten loin Vähemmän kaaosta, enemmän iloa -verkkokurssin, jonka niin ikään tarjoilin uusille opettajille, mutta jonka pariin ovat löytäneet kokeneemmatkin opettajat.
Eräs 30 vuotta alalla toiminut kirjoitti saaneensa kurssimateriaaleista todella paljon arkea selkiyttäviä neuvoja.
Yksi pienen yhtenäiskoulun rehtori tilasi materiaalin kaikille opettajilleen, koska oli ensin käynyt sen itse läpi ja vakuuttunut sen sisällöstä. Hän myös koki, että tilaamalla materiaalin alaisilleen, hän pääsee itse perehdyttämisessä aavistuksen helpommalla.
Monet ovat kuvailleet Opeopasta turvalliseksi opettajakollegaksi, joka kulkee rinnalla ja joka antaa sekä uusia näkökulmia työn suunnitteluun, mutta myös kannustusta ja itseluottamusta
Juuri tämä onkin tavoitteeni. Haluan auttaa muita opettajia ensinnäkin jäsentämään työtään selkeiden käytänteiden avulla ja siten jaksamaan työssään paremmin. Ja kun opettajan työhön liittyvä kaaos vähenee, ilo lisääntyy. Vapaa-aika on palauttavampaa ja aikaa omille läheisille on enemmän.
Kun työssä on tietty punainen lanka (sekavan mössön sijaan), voimme olla enemmän läsnä ja kokea suurempaa tasapainoa ja levollisuutta.
Tutustu kursseihin